Mahtaako Hawaii henkilökortilla olla minulle mitään muuta
merkitystä kuin muisto?
Noh, kuitenkin tänään koko päivä meni "jonottaessa",
saavuin paikalle noin klo 09.20 ja sain numerolapun numerolla 45. Katsoin numerotaulua ja
kysyin järjestysmieheltä, että miten minulla voi olla numero 45 kun nyt ollaan
menossa numerossa 63? Hän selitti kärsivällisesti että numerot alkavat sadan
jälkeen pyöriä uudelleen yhdestä. Siis järjettömän monta ihmistä ennen minua ja paikka oli aamulla auennut kello 08.00! He tosin lohduttivat että kaikki vuoronumeron saaneet saavat väliaikaisen ID:n vielä kyseisenä päivänä. Onnekseni numerolapun saatuani kuulin myös että
sain poistua välillä paikalta. Tosin jos numero huudetaan enkä ole paikalla, saan tulla seuraavana päivänä uudestaan jonottamaan. Kysyin kauanko mahdollisesti
kestää hän sanoi että tule parin tunnin päästä takaisin.
Kyseinen rakennus ja portailla näkyy odottavia ihmisiä
Lähdin sieltä sitten
kirjastoon ja palasin kahden ja puolen tunnin kuluttua. Tosin aikani meni
siellä tähän blogiini ja facebookiin. Palatessani numerot olivat 92 tai 93.
Vartijan seistessä siellä, tosin toinen vartija, kysyin miten on, vieläkö kaksi
tuntia menee. Nyt vartija sanoi että jotkut ovat kyllästyneet odottamaan joten jono
voi mennä nopeammin. Hän kehotti minua palaamaan puolentoista tunnin kuluttua.
Puolitoista tuntia taas ”lusmuaikaa”! Nyt sitten menin
jatkamaan viime maanantaina aloittamaani kuvauskierrosta. ( Yritin saada sitä
henkilökorttia jo silloin, mutta minulta puuttui leima I-20. Sekin oli vain toimistotyöntekijöiden
väärinkäsitys eli koulustani sitä kysellessä asia selvisi. Leimaa ei kesän
alusta ole tarvittukaan, kuitenkin erityisen turhauttavaa oli odottaa ja olla
kuitenkin oikeassa. ) Lepyttelin itseäni vähän
kuultuani asian enkä mennyt enää uudestaan jonoon, varsinkin kun jonotusnumeroni oli jo otettu talteen. Sitten aika vain kului ja muut asiat tulivat eteen
niin päädyin menemään sinne uudelleen vasta tänään.
Mukavaa sitten oli tässä vimpassa tauossa se että paikka oli kyllä historiallisessa kaupungin osassa
keskustassa. Palasin hyvissä ajoissa takaisin kun oltiin numerossa 22. Sitten vihdoin ja viimein vähän yli 14.00 pääsin työntekijän puheille. Enää en todellakaan valita verotoimistossa olevasta jonosta ja ajasta siellä! Kärsivällisyyttäni nyt todellakin testataan täällä niin monessa asiassa ja minähän luulin olevani täydellinen, heh heh.. Laitan nyt joitakin ottamiani kuvia.
ja lopuksi tältä se väliaikainen kortti näyttää, paperit ovat aika rumat mutta kuvan käsittely olisi vienyt niin kauan että minulla olisi jo pysyvä kortti. Olen muuten ihmeissäni siitä kuinka ruskettunut olen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti