Matkan tekoa 36 tuntia, mutta vihdoinkin Hawaii ja Honolulu!

Matkalla tapasin mielyttävän pariskunnan, jolla oli Tampereen lisäksi asunto myös Floridassa. He jopa antoivat tuttavansa puhelinnumeron Los Angelesissa, jos apua tulisin tarvitsemaan. Uskomattomia parantumistarinoita kuulin oli mies sitten vielä viime vuonna ollut pyörätuolissa, mutta uimisen ja kuntoutuksen (päivittäin) avulla, hän käveli ihan omilla jaloillaan! Vaimo oli sitten tarmoa täynnä, puhuivat esteratsastuksesta, koiranäyttelyistä ja jopa rouvan sisko oli tulossa joulukuussa honolulu maratoniin eli saatanpa kannustaa siellä, jos nyt oma kävelymatka jää tekemättä.

Lontooseen saavuttiin ajallaan vaikka lentoyhtiönä olikin Brittish Airline. Tarjoilu tuntui  mitättömältä, sämpylän välissä vain juusto ja lihasiivu sekä kilo margariinia. Kyllä Finnairin lentoa jäi kaipaamaan, kuin myös suomenkielistä palvelua. Koneen laskeuduttua matka jatkui bussilla terminaalialueelle ja sieltä kävelyä terminaali 3.een, matka tuntui kestävän ikuisuuden. Taas turvatarkastus ja mahdollisten juomien  juominen sekä jonotusta. Kun turvatarkastus oli ohi, piti jäädä jonottamaan jatkoyhteysselvitystä. Tässä kyseltiin sitten syytä matkaan ja tarkastettiin taas niin liput kuin passit ja annettiin lippuun leima ja passiin tarra. Tästä lähdin kävellen ihan terminaalin toiseen päähän, portille 36. Portilla taas lisää turvatarkastuksia, niin laukut kuin henkilöt ja passi sekä lippu tarkistettiin tietenkin. Ymmärrettävää että Atlanttia ylittämään lähdimme myöhässä.

Nyt viereeni istuutui muodikkaasti pukeutunut miestanssija.  Juttua tietysti riitti ja uskaltauduimme ottamaan muutaman viinipullollisenkin siinä. Sitten jo väsyttikin, tosin katsoin vielä muutaman leffan siinä sopivassa sievässä J. Aamupalaa kun tarjoiltiin, olimme molemmat sitten hiljaista asiakasta. Mukava mies ja kovasti nosti minulle hattua kun olen Hawaiille lähtenyt. Sain hänen yhteystietonsakin, jos joskus haluan yhteyttä ottaa. Huvittavinta oli tosin että myös hän asuu Los Angelesissa. Tulee mieleen että ehkä minunkin sinne täytyy vielä matkata.

Sitten Los Angelesiin saavuttua ulosmenotunnelissa minua jo odotettiin jatkolippujen kanssa ja tällä oranssilla lapulla ohitin kaikki. Oli aika mallikas olo. Tosin tekemistä täälläkin oli. Ensiksi lupaa päästä jenkkeihin, sormenjäljet, iiriksen kuvaaminen ja sanalliset vastaukset kysymyksiin: Miksi tulet maahan, mitä teet, paljonko rahaa sinulla on mukanasi, löytyykö sinulta ruokaa ja nyt sitten vielä kysyttiin mikä on yliopistossa pääaineeni? Laukut piti myös siirtää turvatarkastuksen läpi seuraavalle Amerikan sisäiselle lennolle. Sitten ripeästi kävellen turvatarkastuksien läpi, skannattiin kroppa ja sukkasillaan ja paitasillaan  sain kävellä. Saavuttuani portille pääsinkin sitten suoraan jonoon ja loppumatka meni vaisusti rompsua lukien.

Honolulun lentoasemalla sitten ei ollut mitään muuta kuin laukkujen odotusta ja ulkopuolella sitten  taksikuskit , huijasivat minut kävelemään täysin vastakkaiseen suuntaan kuin missä shuttle-bussi oli. Taksi olisi maksanut jotain 35 dollaria ja tipit ja tämä oli noin 15$.

Hotellihuone oli ok ja sain tietää miksi nyt kaikki hotellit olivat näin kalliita, vaikka taso olisikin alhainen. Tämä viikonloppu on pyhää myös maanantaina, jolloin täällä vietetään työläisten päivää (labor-day) . Koulustanikin minulla on vapaata, mitäköhän tulee vastaan?.