Kaksitoista päivää

Kaksitoista päivää
Kyllä me vielä kohdataan!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Uusi majapaikka ja siellä ensimmäiset perjantai ja lauantai



Eka yö uudessa paikassa, meni yhä vähäsen painajaisten puolelle, nyt tein muuttoa myös yöllä.  Aamulla heräsin kello 07 ja lähdin kerroksesta 39 alas viidenteen ja aamu uinnille. Uin altaalla tunnin, kävin myös siellä olevalla porealtaalla. Sitten takaisin ylös ja kas muut olivat myös hereillä. Kahviakin tarjosivat, tosin en millään ehtinyt ottaa sitä vastaan, sillä minulla oli jo kiire klo 9.40 alkavalle tunnille.

uima-allas ja muut tilat
autotallin jälkeinen sisäpiha ja tietokonetaulu, jolla ottaa yhteyttä huoneistojen asukkeihin.



Bussimatka oli taas seikkailua, kesti puolisen tuntia ennen kuin bussi tuli ja kesken matkan jouduimme taas vaihtamaan bussia, sillä kyseinen bussi teki reittimuutoksen. Kummallista, noh olin sitten koulussa onnekseni vain viitisen minuuttia myöhässä. Kolmen tunninkestäneen oppitunnin jälkeen kävin ulkona syömässä ja jotenkin vaan aika kului huomaamatta. Ai niin kävinhän toki asunnonhakutoimistossa. Varasin ajan opinnonohjaajalle sekä sain reittiohjeet henkilökortin hakuun, tosin minulle kerrottiin että siellä voi mennä koko päivä. (Sen tarinan aika on sitten myöhemmin). Seuraava oppituntini alkoi sitten vähän yli 17 ja opettaja piti meitä loppuun asti, yksi 20min paussi oli välissä. Sitten illan pimeydessä suuntasin takaisin kohti uutta kämppää.
Taas hassuja sääntöjä bussien suhteen tuli vastaan eli joka kuukauden eka perjantai oli kyseisen kadun pysäkki siirretty, toiselle kadulle. Onnekseni mukava nainen auttoi minua löytämään pysäkin samalla kuin itse siirtyi sinne. Oikeasti olen tavannut täällä todella monta avuliasta ja ystävällistä henkilöä, mikä muistuttaa taas yhdestä seikasta miksi Havaiji on minua aina niin kiehtonut. Toki miljoonakaupunkiin mahtuu paljon muutakin, mutta silti. Illallakaan ei bussissa ollut turvaton olo jne..

Perille päästyäni sanoin, hei muille ja rojahdin sänkyyn, (vielä unet häiritsivät).

Seuraavana päivänä herättyäni istuuduin rouvan (Georgette) viereen ja otin kahvia. (Hän puhuu enemmän kuin minä ja aika lensi). Viimein sanoin että, herätäkseni minun pitää mennä uintilenkilleni. Kun palasin sieltä hän ja minä lähdimme ostoksille ostoskeskukseen aivan asunnon vieressä.
ostoskeskus, joka on avoin eli osittain katto, sillä kerroksia on 4 ja kaksi parkkikerrosta
Tulihan sitten shoppailtua, mutta edullisesti! Hänellä oli kanta-asiakaskortti, jos toinenkin, eli sain lisää 20% alennusta jo alennetuista hinnoista, eli ei paha! Söimme siellä vietnamilaisessa ruokapaikassa ja sitten jo palasimme takaisin. 

Kävin sitten taas koneella ja testasin mokkulaa, mutta tajuttoman hidas netti oli. En tiedä johtuuko korkeudesta, sillä Norjassahan vuorilla ei koskaan ollut minkäänlaista yhteyttä!

Tästä turhautuneena päätin lähteä taas uimaan, hihkaisin väelle mihin menen ja ehdotin että ottaisimme yhdet Margaritat ostamastani tequilasta ja valmiista mikseristä, palattuani. Uin taas sen tunnin.

Vaihdettuani vaatteet teimme merisuolasta lasinreunalle renkaan, laitoimme sitruunan koristeeksi, koska limea ei ollut ja lisäksi pöytään laitettiin tacolastuja ja salsaa. Istuuduimme nauttimaan. Siinä keskenään jutellessamme alkoivat, Hilton hotellissa, ilotulitukset! (Kameran käyttöni on vielä vähän haussa, en ihan loistavia kuvia saanut, mutta kuulemma joka perjantai 20.00 sama toistuu eli toivoa on paremmalle kuvalle myöhemmin).





Siinä ilta vierähti ja uskokaa tai älkää mutta minä puhuin vain kolmesti ja silti keskeytettiin. Ihanaa kun kerrankin saa vain kuunnella ja toinen hoitaa keskustelupuolen! (Tosin tulee juotua sekä syötyä nopeammin ja enemmän kun ei puhu.) Kuitenkin siinä puoli yksi, menin untenmaille ja sunnuntaina heräsin 08.00.
Nyt olin sitten yhteyksissä Suomeen, sillä osa ihmisistä oli jo huolissaan minusta. Mutta onneksi jälleen turhaan, sillä kuten kaikki tietävät minä pärjään aina, tosin ei kaikki mene aina niin kuin suunnittelen… (Muuten yläkerrassa on vastaavanlainen huoneistomyynnissä ja hintapyyntö miljoona satakuusikymmentä tuhatta eli ei ihan halpa kämppä tämäkään.)

Sitten kuvia huoneeni ikkunasta eri vuorokauden aikoina, muuten surffaajat ovat uskomattomia, jopa herätessäni kuudelta aamulla vedessä näkyi jo muutama lautailija..
Mitä elämää heillä onkaan, kadehdittavaa !!





täällä muuten sataa yleensä vain öisin, toki rankkasadekuuroja on päivisinkin, en tiedä oliko tornado vai vaan sadekuuro.

Seuraavat kuvat kerroksestani, toiseen suuntaan, asunto ei siis ole läpi talon, vaan tämä on hissikäytävältä.


Tästä kuvasta pidän erityisesti, otin tämän kun palasimme ostoksilta.


Opinnoista sitten, Javan alkeitten tunti meni koulussa sujuvasti. Havaitsin että taitoni ovat paljon huonommat kuin mitä muut kurssini, jotenka maanantaina tulen menemään opinnonohjaajalle ja toivottavasti saan tilalle muita aineita. Kerron siitä sitten..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti