Kohti tuntematonta..

30.8.Hyvää huomenta, Suomen manner alkaa kohta jäädä taakseni.

Kotona kävin niin äidin kuin isänkin viimehetken neuvoja kuuntelemassa. Jännitys momentti on suuri, sillä en voi kuvitellakaan että nyt se oikeasti on lähdön hetki! Ja tulen olemaan siellä niin omillani ettette voi uskoakaan! Seikkailu siis alkakoot !

Matkani siis alkoi tänä aamuna siinä klo 02.15 kun sain taksin pihalleni. Linja-auto lähti kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää klo 03.05, torkuin matkalla kun bussi körötteli läpi sumun ja pimeyden.  Se syksy alkaa jo tulla, tänne Suomeen. Lentokentälle pysähdyttiin terminaali 2 eteen. Lähtöselvitys oli sitten ihan nurkassa mutta ystävällinen virkailija otti passini, teki liput ja laukkuni painoi 22,5 kg (max23kg). Liput sain oletettavasti jo perille asti. (Tosin muistelen edellisiä kertoja että kaikesta huolimatta ovat virkailijat Englannissa paperia halunneet kuluttaa ja minä hermojani jonottaessani virkailijalle. ) Rajavartija sitten kommentoi että onkohan tuo lentoaika kaiken väärti? (Ihan kuin olisi lukenut ajatuksiani. )

Lontoosta sitten kohti Los Angelesia ja laukun tullaus sekä viisumin näyttö, jonka jälkeen määränpäähäni Honolulu, Hawaii!

Tuntuu uskomattomalta että vielä eilen, tähän aikaan, juoksin Buffet-ravintolassa jugurttien, kahvin ja likaisten astioiden perässä… Voisiko tällainenkin elämä muuttua?? Ei siten, ettenkö rakastaisi työtäni ja kun teen sitä, se on juuri oikeaa tehtävää minulle sillä hetkellä. Ilman kyseistä työtä ei tämäkään matka olisi mahdollinen eli paljosta olen kiitollinen. Lisänä tähän olen oppinut tuntemaan paljon ihania ihmisiä, joita joskus jopa ystäviksi, työkavereiden sijaan satun kutsumaan.  

Kautta vuosien olen oppinut, jotakin työstäni ja viimeisimpiä oppeja vielä mietiskelen. Nyt tosin ammatilliset seikat ovat jääneet taakseen ja rutiiniksi, henkisen kasvun vahvistuessa. Hmm mietin vaikka mitä ja näin aamulla mieleeni tuli seuraavia asioita : ”Onko ihminen mielistelijä, jos hän haluaa itselleen asioiden sujuvan helposti ? Vaikka se vaatisi joskus keskusteluja asioista, jotka eivät kiinnosta?  Tai sitten että tarjoutuu auttamaan toista, vaikka ei sitten pätkääkään kiinnostaisi. Entä miten tuoda mielipiteet julki ilman, ettei sano niitä suoraan, vaan luottaa että jossain vaiheessa , toinen  henkilö asioiden tarkoitusperän ymmärtää, vaikka sitten siihen menisi vuorokausi  jos toinenkin. ”

Kärsivällisyyttäkin on tämä lähtö minulta vaatinut, sillä vasta eilen varasin ja maksoin hotellihuoneen viikoksi ja vieläkään en tiedä missä sitä sitten lopulta vuokralla asuu.. Myös perjantainen päivä vaivaa, sillä kouluun pitäisi ehtiä jo aamulla. Tiedän olevani väsynyt , sillä tämä matka on aika kuluttavaa.  Mikä näissä eläimissä muuten on?  Äsken portti 37 odotusaulassa vierelleni pörähti tipu ja ikuistin sen nyt, vaikka syvällisiä emme keskustelleetkaan. Tuli hyvä mieli!

 Lentokone on muuten ihan vietävän pieni ja soma, onkohan meitä siellä kymmentä enemmän? Noh, ainakin palvelun luulisi pelaavan.

Olisikohan nyt sitten hetki laittaa tekstiä julkaistavaksi ja muistuttaa teitä kaikkia laulun sanoilla:

 http://lyricstranslate.com

maailman toisella puolen

Nyt hihnalle laukku
ja viimeinen kuppi naamaan

Kohta pilvien päältä
voin muistaa tämän maan

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa

Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Mä oon kujia kulkenut
jäljessä lapsien parvet

Niiden silmissä iloa
ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
mutta tartun niihin muistoissa

Vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

haloo helsinki maailman toisella puolen - kappale