KOTI-IKÄVÄ vaivaa,

Asunnon haku jämähtikin siihen että, koska paikallista numeroa en omistanut, niin vastauksia lähettämiini sähköposteihinkaan en saanut. Täällä vielä vanhan ajan puhelin on valttia. 

Kuitenkin heti perjantaina pääsin katsomaan kahta eri asuntoa. Ensimmäinen oli 950 kuukaudessa ja sijaitsi a la wai-kadulla , kanavan varrella. Ihan lähellä Waikiki-rantaa. Betonitalossa ja toisessa kerroksessa, ihan kiva, pieni huone, jossa keittolevy, jääkaappi, suihku, wc ja  muutoin kalustettu. Kuitenkin eka kämppä, joten kuvittelin vielä parempaa olevan tulossa enkä ottanut sitä heti.

Toinen oli pienen kiinalaisen naisen omistama ”asuntola”, ja pieni avainsana sillä patjani kotona on isompi kuin huone jota hän minulle 800 tarjosi. Tosin siellä olisi ollut yhteistilat joissa uima-allas ja kuntosali, tämä oli iso plussa. Mutta näkymä ikkunasta joko parkkipaikalle tai toisessa huoneessa oli peiliseinä, hmm. Ei voi olla totta!

Näin sitten palasin tietokoneelle ja aloin taas etsiä huoneita ja asuntoja. (honolulu.craiglist.org/oah)

Löytyihän sitten, hintaan 650, oma huone ja yhteiset keittiö ja muut tilat. Kuitenkin huone, joka minulle esiteltiin, oli käytössä. Minulle myös kerrottiin että, huoneen asukki, opettaja, on neljä päivää Japanissa.Miksi sitten kannettava oli sängyllä ja vaatteita ympäriinsä? Minulle tuli outo ja epävarma olo. Koko paikka tuntui olevan niin sanottua slummialuetta, päädyin miettimään. Laitoin epävarmuuteni sähköpostiin vaikka korostin että hinta oli minulle sopiva. Tosin vuokranantaja laittoi minulle kirjettä jälkeenpäin. Siinä hän kertoi etteivät he halua minua vuokralaisekseen, koska olen niin pelokas ja etten keskittynyt mitä hän sanoi (kysyin kirjeessäni onko varmaa ettei muilla avaimia ole huoneeseen, sekä koska kyseenalaistin huoneen vapautta.) Tämä kirje sitten oli viimeinen piste ja minulle tuli paha mieli ja halu lähteä heti kotiin.

Laitoin silloin facebookiin päivitykseni että nyt masentaa. Onneksi minulla on myötäeläjiä ja sain itselleni vähäsen sääliä ja ymmärrystä sekä uskoa että kyllä minä tästäkin vielä yli pääsen.Kävin illalla katsomassa Macig of Polynesian shown.Laittoivat Lamborghinin katoamaan, aika hienoja juttuja näin ja aika kului siivillä, sekä ongelmat unohtuivat hetkeksi.

Lisää masensi kun viikonloppuna, netin kautta, sain vain kolme muuta vastausta. Nämä tulivat tietysti astetta arvokkaimmista huoneista. Yksi olisi ollut varteenotettava, luksus alueella ko’olina resort, mutta ensinnäkin hinta 1500 ja toiseksi bussilla koulumatka kestäisi ruuhkasta riippuen 40min-1,5h. Tosin olisin jakanut asunnon mukavalta tuntuvan tytön kanssa, jätin tämänkin kohteen hautumaan. 

Sitten sain viestin 37kerroksessa sijaitsevasta huoneesta, vuokrapyyntö 1300. Lähetin viestiä ja hän vain halusi minun soittavan ennen kuin mitään käyntiä tai muuta voisi sopia. Sovin soittavani tiistaina koulustani ja tänään sitten kävin katsomassa sitä. Siellä asustaa eläkkeellä oleva pariskunta, minulla olisi oma wc ja huone. Keittiötilat ovat yhteiset, mutta he korostivat ettei siellä nyt niin vain kokkailtaisi, saisin kyllä laittaa jääkaappiin tavaroitani, mutta.. Kuitenkin tähän asti paras mahdollinen eli ellei huomen aamulla muuta tule otan sen. Unelma huone, mutta olisin toki halunnut jakaa asunnon vähän menevimpien kanssa.

Viimeisenä syy miksen heti ottanut tuota huonetta on että soitin tänään myös Waikiki-alueella olevasta huoneesta ja vuokranantaja vaikutti mukavalta, ent.kokki. Ainoa miinus että huoneesta pyydettiin 1500. Hän antoi kyllä minulle takaportin että saisin jakaa huoneen toisen kanssa, jos luotettavan kaverin löytäisin.

Eli nyt sitten minulla on koulumme sisäisellä verkkosivulla kämppäkaverin haku ja odotan huomiseen iltapäivään, jos joku on vastannut ja otan tämän ennen pariskunnan nurkissa asumista.

Onneksi siis nämä pyhäpäivät niin sain itseni koottua, nukuttua univelat/pelot osittain pois ja kuten sanoin ei tämä ympäristökään haittaa tee. 

Mutta oloni on kummasti helpottunut, sillä nyt jo jotakin edistystä on tapahtunut. Ja huomenna selviää loputkin!