Honolulu 100:ssa päivässä: Mihin pääni painan seuraavat kuukaudet ?

Keskiviikkona kouluun mennessä olin saanut vastauksia kämppäkavereista. Norjalainen 25-v tyttö oli halukas jakamaan kustannukset. Otin häneen yhteyttä ja sovimme tapaamisesta. Tapasimme toisemme bussien saapumispaikalla. Siitä lähdimme koulun asunnonhakutoimistolle ja esittelin tytön henkilökunnalle. Sitten soitin asunnosta ja sanoin miehelle, että nyt sinulla on vuokralaiseksi kaksi henkilöä ja toinen on norjalainen, kuten toivoit. Sovimme tapaamisen hänen kanssaan kaupungilla, sillä miehellä oli auto siellä. Luotin tähän, sillä mainos asunnosta oli koulumme sisäisessä internetissä (intranet). Kuitenkin lopputulos oli että, vuokranantaja oli outo ja verbaalisesti hyökkäävä. Lähdimme tytön kanssa pois heti, kun mahdollisuus tuli.

Bussimatkalla jännitys laukesi ja voimme jo nauraa asialle. Ennen takaisin toimistolle menoa päädyimme hankkimaan minulle oman prepaid - liittymän. Otin nyt 50 dollarin kuukausimaksullisen yhteyden ja tietysti sain sim-kortin. Kuukauden aikana aion testailla, jos netti toimii Suomesta tuodun mokkulan avulla. Lopetan sen siis, jos yhteys on hankala tai hidas ja niin minusta tulee koulun tietokoneluokan vakioasiakas. (Aukioloajat 07-20.30, la- su 08-17.00).

Noh kuitenkin, tämän jälkeen menimme koulun asunnonvälitystoimistoon ja kerroimme, minkälaisen oloinen hän mielestämme oli. Mainos otettiin pois välittömästi nettisivuilta. Sitten juttelin tytön kanssa ja hän kertoi, ettei hänellä ollut HPU-korttia vielä, koska hän oli saapunut myöhässä. Siis vasta päivää ennen kurssien alkua, juuri niin kuin minäkin aluksi suunnittelin. Sovimme olevamme yhteyksissä ja lähdin pankkiin avaamaan pankkitiliä.

Pankissa havaitsin, että luottokorttini oli teillä tuntemattomilla. Lähdin pankista kiireesti kohti puhelinkortin myyntipaikkaa ja kun pääsin sinne, korttiani ei ollut myöskään siellä. Kysyin heiltä, missä on lähin poliisiasema ja lähdin kävellen sinne. Matka oli noin 20min. Siellä poliisit ihmettelivät että miksi en soittanut kaupasta suoraan 911 ja ilmoittanut asiasta. Kerroin etten tiennyt että kyseinen numero on kaikenlaiseen ilmoitteluun. Nythän en ollut missään vaiheessa huomannut, kuka tai jos kukaan korttia oli vienyt. Sanoin että tiedän korttini olevan laukussani ja jos ei ole on se sieltä pitänyt viedä. Sitten he kysyivät olinko sulkenut kortin, vastasin että en vielä koska en tiedä ”sulkunumeroa”. Ystävälliset poliisit antoivat minun käyttää nettiä ja sain puhelinnumeron selville. Tosin heidän järjestelmänsä sulkeutui hetkeksi, taisivat tarkistaa, millä sivulla kävin. Kuitenkin rikosilmoitus tehtiin ja lähdin takaisin keskustaan ja bussilla kotiin. Yöllä näin pelottavia painajaisia huumeista jne..

Seuraavana päivänä sain viestin norjalaiselta tytöltä, mutta en vastannut. Otan häneen yhteyttä kun selviää onko korttia käytetty ja pyydän häntä tapaamaan minut tietokoneluokassa, johon on pääsy vain koulun oppilailla. En saisi olla näin epäileväinen, mutta milloin menetin korttini?

Hotelliin päästyäni soitin edellisenä päivänä tapaamalleni mukavalle pariskunnalle ja kysyin, voinko muuttaa sinne. Mies lupasi hakea minut ja tavarani hotellista torstaina klo 16 jälkeen, kun olin päässyt koulusta. Minä uskon täysin että edellinen episodi tapahtui vain, jotta lopettaisin kämpän haun ja siitä johtuvan stressaamisen. Huone on tyyris, mutta se on valoisa, upealla paikalla ja asuinkumppanit vaikuttivat upeilta ihmisiltä. Tosin rahapula on heilläkin, sillä eivät he muutoin olisi vuokralaista tarvinneet jakamaan asuntoaan.

huoneeni ikkuna äärimmäisenä oikealla, kerrostalon neljänneksi ylin kerros

Onnekseni, olin jättänyt toisen kortin keskiviikkona vahingossa hotellihuoneeseen ja näin ollen se oli tallessa. Torstaina sitten minulla oli luottokortti mukanani mennessäni ihmisten ilmoille ja sen tuoma rahallinen turva. (Nyt ymmärrän miksi ulkomaille lähtiessä aina suositellaan että ihmisellä olisi vähintään kaksi eri korttia mukana).

Torstaina 6.9 ensimmäisten oppituntien jälkeen, menin takaisin edellisenä päivänä asioimaan pankkiin ja sama työntekijäkin oli paikalla. Kerroin hänelle tarinani jatkon ja avasimme pankkitilin. Hän jopa antoi minun nostaa luottokortilta käteistä, vuokraan ja takuuvuokraan. Näin sekin asia hoitui helpohkosti.

Kun pääsin hotellille, soitin vuokraisännälle ja hän kertoi tulevansa vähän yli 17.00. Menin kävelylle puistoon ja mietin asioita, mutta olin yhä sitä mieltä että etsintä huoneesta on tältä erää päättynyt.