Täytyy sanoa että tuntuu kuin olisin täysin eri planeetalla.
Suomesta löytyvät ihanat välittävät ystäväni, perheeni ja tuttavani. Ilmasto on raikas hengittää, varsinkin kun sadetta on nyt täällä riittänyt. Autolla ajo on taivaallista, saan laittaa stereot täysille ja laulaa sekä tunteilla, ilman että häiritsisin ketään. Ihana päästä paikasta a paikkaan b jonottamatta ja kaupoissa ei ole tungosta. Voin helposti löytää paikan missä ei ole ristinsielua, tai noh eläimiä saattaa tulla seuraan. Asunnossani saan olla yksikseni hiljaisuudessa ja käydä jääkaapilla kun siltä tuntuu.
Ulkona olen käynyt syömässä täällä kuten Havaijillakin, kaupoissa olen pyörinyt kaiken kaikkiaan tuntuu etten olisi pois ollut hetkeäkään. Hauskahko tapahtuma (näin jälkikäteen) tapahtui ja havaitsin taas kuinka riippuvaiseksi olen puhelimesta tullut. Olin sopinut ystäväni kanssa tapaamisen keskustassa. Sovimme että parkkeeraan autoni "Stokkan" parkkiin ja kun näin olin tehnyt, havaitsin kännykkäni olevan kotona. Epävarma olo tuli että miten ihmeessä saan yhteyden häneen, kuitenkin takaisin lähtiessäni matkoihin olisi mennyt noin 40min. Vaihtoehtoja ei siis ollut päättelin ja toivoin että ystäväni on kyseisessä kaupassa kuluttamassa aikaansa, kunnes saavun. (Olin taas puolisen tuntia myöhässä tapaamisesta.)
Mietin mitä nyt teen? Menin katsomaan jos näkisin hänet tavaratalossa kuitenkaan naisten vaateosastolta enkä kosmetiikasta häntä löytänyt. Epätoivo alkoi vallata mieleni. Laivalta tuttua kuulutustapaa matkien uskaltauduin neuvontatiskille pyytämään kuulutusta. Siellä selitin asiani ja huomasin että työntekijä oli kahden vaiheella mitä hän tekee. Onnekseni hän päätti suorittaa kuulutuksen ja näin menin kohti sopimaani kohtauspaikkaa. Ystäväni löysi minut sieltä. Vähällä oli ettei hän olisi tullutkaan, sillä itse kuulutusta hän ei kuullut, mutta joku hänen ystävistään oli kaupassa ja soitti ilmoittaen että häntä kuulutettiin. Loppu hyvin kaikki hyvin :) .
Omassa koulussa täällä en ole käynyt, vaikka sekin olisi ehkä ollut "fiksua", mutta.. Samoin Havaijilta annetut koulutehtävät painavat mieltä, mutta en siltikään ole saanut aikaiseksi aloittaa niiden tekemistä.(Luotan ettei kukaan odota minun niitä kuitenkaan tehneen.)
Huomenna on hautajaiset ja yritän kuvata sielläkin, kuten aina teen kaikissa tilaisuuksissa. Katsotaan sitten mitä tulee tuloksiksi.
Lauantaina menemme "Hirkkarin" tyttöjen kanssa Tomate - ravintolaan syömään ja mahdollisesti siitä sitten iltaa viettämään. Pienellä varauksella tietysti, koska en tiedä miten voin henkisesti sinä iltana.
Väinö Aaltosen muistomerkki
Isäni pienehkö "puhdetyö", melkein koko kuorma-autolastillinen puunrunkoja on jo pinossa talon seinustalla.
Ruissalosta iltasella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti