Matkalla takaisin Honoluluun 3.10.2012

3.10.2012 olin siis taas lentokoneessa. Vaistoani seuraten ja kaikesta kokemastani huolimatta olin menossa takaisin Havaijille. Nyt lensin sitten Lontooseen ja Finnairin koneella ja kyllä sämpylän välissä oli salaatin lehti ja kaksi siivua tomaattia. Oikeaa matkaevästä siis eikä mikään Brittish Airways: in kuiva sämpylä.  :)

Matkalla kuulin lentoemännältä että hänkin oli ottanut vapaata ja lähtenyt joogaopettaja koulutukseen Kaliforniaan. Hän oli nyt takaisin työssään, mutta vaikutti onnelliselta valintaansa. Hyvin miellyttäviä olivat kaikki työntekijät koneessa. Hiljaisena ihmisenä sitten tietysti keskustelin myös vierustoverini kanssa. Tyypillinen liikemies asui Helsingissä, mutta oli ollut Oulussa alkuviikosta ja sieltä suoraan Englantiin. Hän harmitteli että välillä tulee oltua liikaakin matkoilla (en tiedä josko vaimon sanat olivat jääneet mieleen vai miksi moista sanoi). Kuitenkin hänkin oli ollut Havaijilla kerran ja oli kivaa jutella ja miettiä mitä kaikkea nähtävää siellä sitten onkaan.

Lontoon lentokentällä oli ruuhkaa ja turvatarkastus toisensa perään, tällä kertaa en saanut oranssia lappua, mutta pääsin yhden lipun tarkastuspisteen ohitse ja kohti terminaalin toista päätä. Saavuttuani portille, oli taas lipun tarkistus ja turvatarkastus. Siitä jonosta selvittyäni jatkoin suoraan kohti konetta, sillä ”boarding”, lastaus oli jo täydessä vauhdissa. Matka Los Angelesiin meni hiljaisuuden vallitessa, vieressäni oli aasialainen nainen.

Draamaa ei tästäkään lennosta puuttunut. Ykkösluokassa sai nainen kohtauksen ja lääkäriä tarvittiin. Olin itsekin koneen etuosassa ja näin kuuden rivin päähän miten happipullo otettiin käyttöön ja elvytykset tehtiin. Nainen virkosi ja olimme taas etuajassa Los Angelesissa ja lääkintämiehet tulivat koneeseen ja veivät naisen terminaaliin ja sitten me pääsimme pois. Mietin vaan miksi jouduin taas näkemään moista? Tällä kertaa toiminta ei ollut yhtä nopeatempoista, mutta onneksi tulos oli sama ja henkilö hengissä.

Los Angelesin lentokenttä tuntui jo niin tutulta. Vastailin rajavartijan/tullimiehen kysymyksiin rutiininomaisesti. (Kysymykset kuten missä tulet asumaan, paljonko käteistä sinulla on, mikä on pääaineesi, kuka maksaa opintosi, onko sinulla tupakkaa, alkoholia jne..) Sitten hain laukkuni hihnalta ja raahasin sen seuraavaan pisteeseen, missä laukku taas tarkastettiin samalla kun minä sain jatkaa matkaani terminaaliin.

Sitten turvatarkastukset ja jopa kengät pitää poistaa, niin Englannissa kuin Amerikassa, myös kokovartalo skannaus kädet ylhäällä ja jalat leveänä. Amerikassa vielä kuvattiin silmät ja otettiin sormenjäljet.

Loppumatka meni sitten rauhallisesti, luin romanttisen kirjasen ja odotin lennon lähtöä.

Kuvia otin sitten honolulun lentokentältä harmi vaan kun olivat niin tärähtäneet, ehkä väsymys sai käteni vapisemaan???

Perille saavuttuani hyppäsin ryhmäbussin (shuttle) kyytiin ja väsyneenä saavuin asunnolle ja untenmaille.